- Näyttely: Saharov-palkinto, Euroopan parlamentti ja ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa
- Saharov-palkinnon perustaminen
Ajatus Euroopan parlamentin vuotuisesta palkinnosta syntyi heinäkuussa 1984 pidetyssä täysistunnossa, jossa keskusteltiin Andrei Saharovin tilanteesta. Alun perin tarkoituksena oli palkita työ, joka liittyi idän ja lännen välisten suhteiden kehittämiseen, keskustelun ja tutkinnan vapauteen sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen puolustamiseen. Parlamentin ranskalainen jäsen ja mietinnön esittelijä Jean-François Deniau totesi, että vapailla vaaleilla valitun Euroopan parlamentin velvollisuutena ja vastuulla oli puolustaa perusvapauksia. Deniaun mukaan Andrei Saharov oli täydellinen esikuva palkinnolle.
Saharov oli Euroopan kansalainen, jossa henkilöityi mielipiteen- ja sananvapaus ja joka oli vakaumuksensa ja omantuntonsa mukaisesti päättänyt kieltäytyä kaikista ulottuvillaan olevista aineellisista eduista ja kunnianosoituksista.
Jean-François Deniau
Parlamentin jäsenet ottivat tämän suuren haasteen vastaan: päätöslauselmaesitys mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon perustamisesta hyväksyttiin 13. joulukuuta 1985 suurella enemmistöllä.
Euroopan parlamentin puhemies Lord Plumb pyysi henkilökohtaisesti, että Andrei Saharov tukisi hanketta. Saharov ilmoitti keväällä 1987 puoltavansa sitä ja suostuvansa siihen, että palkinto nimetään hänen mukaansa. Lopulta päätettiin, että Saharov-palkinto myönnettäisiin yksilöille tai järjestöille, joiden toiminta tai saavutukset ihmisoikeuksien saralla Euroopassa tai muualla maailmassa ovat olleet erityisen merkittäviä. Euroopan parlamentin poliittisia asioita käsittelevän valiokunnan kanssa päätettiin, että ensimmäinen Saharov-palkinto myönnetään ennen vuoden 1988 loppua. Palkinnon saivat Nelson Mandela ja Saharovin oma ehdokas Anatoli Martšenko.