- Näyttely: Saharov-palkinto, Euroopan parlamentti ja ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa
- Andrei Saharovin elämä
Andrei Dmitrijevitš Saharov syntyi Moskovassa 21. toukokuuta 1921. Hän kasvoi tiedemiesperheessä ja opiskeli fysiikkaa Lomonosovin yliopistossa pääkaupungissa. Toisen maailmansodan jälkeen hän työskenteli ydinaselaboratoriossa. Saharovilla oli merkittävä rooli Neuvostoliiton ensimmäisen vetypommin kehittäjänä. Pommia testattiin elokuussa 1953. Hän oli esimerkillinen neuvostokansalainen, vuoden 1950 Lenin-palkinnon saaja ja Neuvostoliiton tiedeakatemian nuorin jäsen.
Häntä pidettiin Neuvostoliiton vetypommin isänä. Kommunistihallinto arvosti hänen työtään Neuvostoliiton ydinasevallan kehittämiseksi. Saharov oli kuitenkin yhä enemmän huolissaan ydinkokeiden kasvavasta määrästä. Hän alkoi pohdiskella asiaa ja päätyi vähitellen toisinajattelijaksi. Hän puhui aluksi kilpavarustelua vastaan mutta omistautui pian täysin ihmisoikeuksien ja vapauden puolustamiseen. Hänestä tuli yksi Neuvostoliiton johtavista toisinajattelevista intellektuelleista.
Saharov julkaisi vuonna 1968 salaa esseen Pohdintoja edistyksestä, rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja henkisestä vapaudesta. Hän pyrki näin edistämään Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton rauhanomaisen rinnakkaiselon strategiaa. Saharov myös puolusti julkisesti poliittisia vankeja ja perusti vuonna 1970 komitean, joka puolusti ihmisoikeuksia ja poliittisten oikeudenkäyntien uhreja. Neuvostohallinto lisäsi häneen kohdistuvia tukahduttamistoimia näiden vakaumusten takia. Hän joutui myös lehdistön sapekkaiden hyökkäysten uhriksi.
Saharoville myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1975, mutta häntä kiellettiin lähtemästä Neuvostoliitosta. Hänen vaimonsa Elena Bonner otti palkinnon vastaan Oslossa miehensä puolesta. Saharovilta otettiin vuonna 1980 pois kaikki kunnianimet ja hänet määrättiin kotiarestiin, joka kesti vuoteen 1986 saakka. Glasnost sai hallituksen höllentämään poliittista linjaansa ja muutti asenteita pehmeämpään suuntaan; Saharov valittiin tiedeakatemian puheenjohtajistoon. Saharovista tuli lopulta Neuvostoliiton kansallisuuksien neuvoston jäsen. Hän kuoli vuotta myöhemmin 14. joulukuuta 1989 Moskovassa 68 vuotiaana.