Näyttely
Neljä kuukautta Kölnin Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen osapuolet kokoontuivat Tampereella. Siellä määriteltiin lopulta perusoikeuskirjan tekstiluonnoksen laatimisesta vastaavan työryhmän työmenetelmät ja tarkka kokoonpano. Kyseessä oli historiallinen tapahtuma: tämä oli ensimmäinen kerta, kun Euroopan parlamentin jäsenet tekivät yhteistyötä kansallisten parlamenttien jäsenten, valtionpäämiesten edustajien ja Euroopan komission kanssa laatiakseen luonteeltaan perustuslaillisen tekstin.
Työryhmän 62 jäsentä aloitti työnsä Brysselissä 17. joulukuuta 1999. Useiden Euroopan parlamentin jäsenten pyynnöstä he ottivat nimekseen ”valmistelukunta” sen symboliarvon vuoksi. Valmistelukuntaan kuului Euroopan parlamentin jäseniä (16), kansallisten parlamenttien edustajia (kaksi kustakin valtiosta, yhteensä 30), hallitusten edustajia (tuolloin 15) ja Euroopan komission edustaja (yksi). Työhön osallistui myös kaksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edustajaa sekä kaksi Euroopan neuvoston edustajaa, joista toinen edusti Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta. Vuoropuhelua oli tarkoitus käydä myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen kanssa. Lisäksi haluttiin, että neuvotteluihin kutsuttaisiin EU:n ehdokasmaat sekä erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien edustajia ja asiantuntijoita.
Valmistelukunnan puheenjohtajana toimi Karlsruhessa sijaitsevan Saksan perustuslakituomioistuimen entinen presidentti ja Saksan entinen liittopresidentti Roman Herzog. Hän oli myös aloitteen alkuunpanija. Hänen apunaan oli toimituskomitea (puheenjohtajisto). Lisäksi neuvoston pääsihteeristö ja yksiköiden välinen työryhmä tekivät tiivistä yhteistyötä. Työryhmän tehtävänä oli erityisesti avustaa Euroopan parlamentin valtuuskuntaa koko valmistelutyön ajan. Valmistelukunnan ja puheenjohtajiston työ aloitettiin neuvoston tiloissa, mutta jatkossa neuvottelut järjestettiin lähes yksinomaan Euroopan parlamentin tiloissa Brysselissä. Järjestely helpotti suuresti parlamentin jäsenten työtä, sillä heillä oli johtava rooli perusoikeuskirjan laatimisessa.
Hyvin nopeasti kävi ilmi, että valmistelukunnan jäsenten heterogeenisuus edisti neuvotteluja. Valmistelukunnan työ kesti yhdeksän kuukautta. Sinä aikana syntyi aivan uudenlainen vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan kanssa, kun kuultiin useita kymmeniä kansalaisjärjestöjä. Valmistelukunta päätti heti aluksi, että päätökset tehdään yksimielisesti. Se halusi tehdä toiminnastaan mahdollisimman avointa. Sen istunnot olivat julkisia ja kaikki valmisteluasiakirjat olivat vapaasti saatavilla internetissä.